Lauri Vuorisen pituutta ei ole kerrottu hänen virallisissa urheilijaprofiileissaan. Verkossa kiertää lukemia 172 senttiä ja 72 kiloa, mutta Olympiakomitean tai Hiihtoliiton tiedoista niille ei löydy vahvistusta. Varmaa on se, että 1995 Perniössä syntynyt Vuorinen on noussut maailman sprinttihiihdon kärkeen – ja että hän on itse korostanut, että huipulle on monta erilaista tietä.
Mitä Vuorisen mitoista tiedetään
Olympiakomitean urheilijaprofiilissa kerrotaan Vuorisen syntymävuosi, kotipaikka ja seura, mutta ei pituutta eikä painoa. Samoin Hiihtoliiton tulospalvelun urheilijasivulla on vain kilpailutulokset.
Pituus kiinnostaa, koska Vuorista pidetään kilpakumppaneihinsa verrattuna kevytrakenteisena sprintterinä. Koska tarkkaa lukua ei ole julkaistu luotettavassa lähteessä, sitä ei kannata pitää faktana. Vuorinen ei myöskään ole tiettävästi kommentoinut pituuttaan julkisesti, vaan haastatteluissa puhe on yleensä kääntynyt suksiin, voiteluun ja kilpailutaktiikkaan.
Onko pituudesta etua vai haittaa sprintissä?
Maastohiihdossa ei ole yhtä oikeaa ruumiinrakennetta. Pitkät hiihtäjät hyötyvät usein pitkästä työntövaiheesta ja voimasta tasaisella, kun taas sprintissä korostuvat kiihdytys, ketteryys ja kyky vaihtaa rytmiä nopeasti mäissä ja mutkissa.
Sprinttimatka on noin 1,2–1,8 kilometriä, ja erät ratkeavat usein viimeisissä sadoissa metreissä. Tällöin ratkaisevat tekniikka, taktiikka ja loppukiri enemmän kuin yksittäinen fyysinen mitta. Vuorisen oma ura on tästä hyvä esimerkki: hänen parhaat tuloksensa ovat syntyneet juuri loppukirillä.
Tie maailman sprinttihuipulle
Vuorinen on kilpaillut maailmancupissa yli kymmenen vuotta, mutta suurin läpimurto tuli vasta kolmikymppisenä. Juoksija-lehden mukaan hän harkitsi kaksi kautta ennen läpimurtoaan jopa lopettamista, jos taso ei nousisi.
- Maaliskuu 2024: ensimmäinen henkilökohtainen maailmancupin palkintopallisija, toinen sija Falunin perinteisen sprintissä.
- Marraskuu 2024: kolmas sija Rukan maailmancupin perinteisen sprintissä.
- Helmikuu 2025: Trondheimin MM-kisoissa pronssia vapaan sprintissä ja hopeaa parisprintissä Ristomatti Hakolan kanssa.
- Helmikuu 2026: Milano-Cortinan olympialaisissa neljäs sekä sprintissä että viestissä.
Olympiakomitean mukaan Trondheimin pronssi oli ensimmäinen suomalaismiehen MM-mitali sprintissä. Milano-Cortinassa hän oli lisäksi 11:s parisprintissä ja 27:s 50 kilometrillä. Olympialaisissa hän oli ollut aiemmin Pyeongchangissa 2018 ja Pekingissä 2022, jossa hän sijoittui sprintissä 14:nneksi.
Vuorisen oma näkemys: jokainen on erilainen
Syyskuussa 2026 Vuorinen kertoi Suomiurheilun jutussa, että hän on usein kesäharjoittelussa joukkueen heikoimpia, mutta talvella voi olla vahvimpien joukossa. Hän varoittaa kopioimasta sosiaalisessa mediassa näkyviä kovimpia treenejä sellaisenaan.
Vuorisen mukaan jokainen hiihtäjä on erilainen: sprintterit, matkahiihtäjät ja yleishiihtäjät löytävät kukin oman tiensä huipulle. Hänelle tärkeintä on harjoittelun mielekkyys ja oma kehitys, ei kunnon todistelu yhteisharjoituksissa.
Ajatus sopii myös pituuskeskusteluun: menestystä ei selitä yksittäinen senttimäärä, vaan pitkäjänteinen, itselle sopiva harjoittelu.
Ladun ulkopuolella: valokuvaaja
Vuorinen tunnetaan myös valokuvaajana. Ylen henkilöjutun mukaan hän aloitti kuvaamisen noin viisi vuotta sitten puolisonsa vanhalla kameralla, ja valokuvaus kattaa lähes neljänneksen hänen kauden budjetistaan palkintorahoja lukuun ottamatta. Pariisin olympialaisissa 2024 hän työskenteli Olympiakomitean kuvaajana.
Puoliso on maajoukkuehiihtäjä Johanna Matintalo, josta kerromme tarkemmin jutussa Lauri Vuorisen puoliso Johanna Matintalo. Hänen taustastaan ja perheestään Perniössä voi lukea lisää jutusta Lauri Vuorisen vanhemmat.
Mitä seuraavaksi
Vuorinen kertoi Iltalehdelle maaliskuussa 2026 Lahdessa, että ura jatkuu ainakin Falunin MM-kisoihin 2027 asti. Aiemmin oli laajalti oletettu, että olympiatalvi jäisi hänen viimeisekseen, mutta Suomiurheilun uutisen mukaan Vuorinen kuittasi: ”Reijo ei tiedä kaikkea”, viitaten maajoukkuevalmentaja Reijo Jylhän aiempiin puheisiin. Syyskuussa 2026 hän voitti rullahiihdon SM-kultaa vapaan sprintissä Kuopiossa. Finaalin alussa hän jäi viimeiseksi, mutta luotti loppukiriinsä – samaan aseeseen, joka on kantanut häntä maailmancupissakin. Kilpailu oli hänelle ensimmäinen pitkän harjoitusjakson jälkeen, joten valmistautuminen uuteen talveen on hyvässä vauhdissa.
